Tapahtumarikas mökkiviikonloppu maalla

Kaipasin piristystä arkeeni, joten päätimme lähteä maalle Hirvensalolle Turun läheisyyteen muutaman ystäväni sekä mopsini kanssa. Meidän onneksemme erään kaverini vanhemmat omistavat mökin Hirvensalossa, mikä oli meille täydellinen mahdollisuus paeta kaupungista viikonlopuksi. Perjantaina töiden jälkeen pakkasimme laukut ja kävimme kaupassa ostoksilla mökkiviikonloppua varten. Ostoskärry täyttyi kaikista ihanista ruoista ja herkuista, joita nautittaisiin viikonlopun aikana. Luonnollisesti juomia unohtamatta. Perjantaina kuuden maissa auton nokka oli mopsin kuonon tavoin ojossa kohti Hirvensaloa.

Päristelimme autolla mökin pihaan ja ilta alkoi viilenemään. Tyhjensimme auton takakontin rivakasti ja ryhdyimme lämmittämään mökkiä. Mökissä olikin upean iso takka, jonka laitoimme tulille heti ensikädessä. Koirani sekosi onnesta mökillä ja alkoi kirjaimellisesti juoksemaan mökkiä ympäri, kuin päätön Ellun kana. Kun takka alkoi lämpiämään, ryhdyimme ruoanlaittoon ja valmistimme suussa sulavat sisäfileepihvit, jotka nautimme perunoiden sekä salaatin kera. Ruoan jälkeen aukaisimme viinipullon ja aloitimme Uunon pelaamisen.

Lauantain yllätysaktiviteetit

Lauantaiaamuna nautimme pitkän brunssityylisen aamupalan. Aamupalan jälkeen ilmoitin kovaan ääneen, että olin järjestänyt meille sille päivälle yllätysohjelmaa. Oma ideanani tämä koko mökille lähtö oli, joten pakkohan se oli suunnitella jotain kivaa. Kaverit olivat innoissaan tästä ja yrittivät udella mistä on kyse. Kerroin pilke silmäkulmassa, että pian näette. Olin siis tuonut mukanani tarvikkeet kaulakorujen tekemiseen. Minulla oli mukanani muutama simppeli, mutta kaunis, itsetekemäni kaulakorun malli.

Asettelin tarvikkeet isolle keittiönpöydälle ja kaulakorupaja sai alkaa. Oli ihana nähdä, miten ystäväni olivat aidosti innoissaan tästä ideasta ja se sai leveän hymyn omille huulilleni koko loppupäiväksi. Näytin kaulakorujen tekemisen perusteet ja aloitimme hommat. Helppoahan kaulakorun tekeminen ei missään nimessä ole ja siihen liittyy paljon pieniä, sorminäppäryyttä vaativia yksityiskohtia. Monen tunnin työn jälkeen jokainen sai oman kaulakorunsa valmiiksi ja kaikki näyttivät olevan tyytyväisiä tulokseen.

Sunnuntain kommellukset

Aamulla tuntui, että sunnuntai koitti aivan liian nopeasti ja viimeinen päivä alkoi ennen Turkuun paluuta. Eilistä vaatimattomamman aamupalan jälkeen lähdimme pienelle vaellukselle läheiseen metsään. Koirani oli totta kai intopiukeana, kuten aina luonnon keskellä. Itselläni on tapana pitää koiraani vapaana, jos ollaan luonnon keskellä ja tiedän, ettei autoteitä ole läheisyydessä. Tällä kertaa se ei ollut paras idea. Höpöteltiin siinä ystävien kesken ja yhtäkkiä tajusin, etten näe koiraani missään. Paniikki!

Aloin hädissäni huutelemaan koirani perään ja mielessä kävi varmaan tuhat eri asiaa mitä sille on voinut käydä, esimerkiksi että se juoksi jonnekin karhun talvipesään ja siellä se nyt makoilisi karhun masussa. Kaverit yrittivät rauhoitella minua, että kyllä se pian löytyy. Tunnin etsintöjen jälkeen mopsini päätti ilmestyä kuin tyhjästä: ”tässä mä oon, mitä te oikein panikoitte?” Silloin ei naurattanut, vaikka kyllä me nyt jo hekotellaan koko kommellukselle.