Päivä turkulaistytön elämästä

Tänään oli kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä! Työpäivä meni oikein mukavasti ja pääsin sovitusti lähtemään hieman aikaisemmin kuin tavallisesti ja sen kunniaksi menin suoraan kaupan kautta kotiin. Käyn yleensä ihan tuossa meidän lähikaupassa, jossa on todella mukava henkilökunta ja pikkukaupaksi hyvä valikoima – myös koiranruuissa. Tänään suuntasin kuitenkin matkani oikein isoon kauppaan eli tavaratalon ruokaosastolle. Syynä tähän poikkeukselliseen ostosmatkaan oli se, että rakastan erilaisia aasialaisia ruokia.

Ja oli koko ilta aikaa kokkailla! Löysin netistä reseptin, jota haluan ehdottomasti kokeilla. Saa nähdä miten onnistun. Saanko taiottua uutta herkkua vai päätyykö luomus biojätteisiin. Koiranikin on sentään sen verran valikoiva, että ei sekään syö ihan mitä tahansa… Tästä sitten päästiinkin jälleen kerran suosikkiaiheeseeni, eli pikku mopsimussukkaani. Välillä mietin, että annanko teille lukijoille sellaisen kuvan, että minulla ei ole ihmisystäviä lainkaan, kun höpötän aina vain koirastani.

Noloja tilanteita koirapuistossa

Pidän kyllä oikeasti ihmisistäkin! Myös tämä blogin kirjoittaminen on jotenkin hyvä tapa olla yhteydessä muiden kanssa, vaikka tämä ei varsinaista kasvokkaista vuorovaikutusta olekaan. Mutta takaisin tähän päivään! Lähdin ulkoiluttamaan koiraani ja päätin, että voisimme piipahtaa myös paikallisessa koirapuistossa. Olen välillä huolissani lemmikkini terveydestä – vaikka syytä olisi varmaan huolestua enemmän omasta terveydestäni – ja mainosten uhrina ostin eilen koirille tarkoitetun aktiivilelusetin. Ajattelin, että se aktivoisi koiraani aivan uudella tavalla.Siinähän sitten kävi niin, että päädyin seisomaan nolona koirapuistossa ja heittelemään aktiivipalluraani. Ja mitä koirani tekee? Seisoo vain paikallaan, katsellen minua iloisesti häntäänsä heiluttaen. Eikä liikahda milliäkään. Saati sitten, että olisi juossut villin aktivoituna ihmettelemään uutta leluansa. Siinä sitten muut – vähän urheilullisemmat – koirat telmivät ja juoksivat ja hyppivät. Samalla kun minun mussukkani ei liikauttanut eväänsäkään. Tunsin punan nousevan kasvoilleni ja hain lopulta lelun itse vähin äänin pois.

Luvassa hyvää ruokaa ja viiniä

Kai se sitten on vain niin, että millainen emäntä, sellainen koira. Että syyttäkää minua! En ole varmaan toiminut parhaana roolimallina. Kotiin päästyäni pyörin sitten jälleen kerran netissä etsien korusivustoilta inspiraatiota omille töilleni. Tämän jälkeen soitti yksi parhaista kavereistani, sanottakoon häntä tässä vaikka Sannaksi, ja alkoi tilittämään mieshuoliaan. Kyseessä oli tällä kertaa niin monimutkainen kuvio, että ajattelin, että nyt on pakko puida tätä asiaa oikein kunnolla.Pyysin häntä sitten piipahtamaan meillä, jotta voisimme jutella perin pohjin. Käskin ottamaan mukaan pullollisen jotain hyvää viiniä, että pääsemme pureutumaan asian ytimeen. Ostin onneksi sen verran reilummin raaka-aineita, että ruuasta riittää kahdellekin. Nyt minun pitää sitten lähteäkin keittiöön kokkailemaan, että ehdin saamaan ruuan hyvin alulle ennen Sannan tuloa. Kaiken kaikkiaan siis mukava loppuiltakin tulossa: hyvää ruokaa ja juomaa sekä henkevää keskustelua.